Mass Effect Trilogy

Viime kuussa kaipasin äkillisesti uutta pelattavaa ja hankin heräteostoksena Mass Effect Trilogyn, halpa kun oli. Pelasin Mass Effect 1:n läpi jo pari vuotta sitten, ja jossakin vaiheessa ostin kakkosen mutta se jäi kesken unohduttuaan johonkin kiireiden joukkoon. Möin ne pelit myöhemmin, mutta nyt minulla on ihan hieno Trilogy-boksi hyllyä koristamassa. Oikeastaan olen tyytyväinen siihen, että jätin näiden pelaamisen ihan tosissani vasta tähän hetkeen, koska Mass Effecteissa ideana on voida pelata samalla hahmolla ensimmäisen osan alusta kolmannen loppuun. Kyse on tyypillisistä Biowaren roolipeleistä, joten päähahmo Shepard on enemmän tyhjät saappaat, joihin pelaaja voi astua, kuin valmiiksi kirjoitettu hahmo. Tämän sarjan kohdalla Bioware yritti kuitenkin antaa pelaajan tekemille valinnoille merkitystä: ME1:n sankarin naaman lisäksi myös hänen tekojensa ja niiden seurauksien tulisi ainakin teoriassa näkyä sarjan kahdessa seuraavassa osassa.

Pelisarja on avaruusscifiä, joka sijoittuu parin vuosisadan päähän. Ihmiskunta on tavannut avaruusolentoja, ja galaksistamme löytyy ikivanhaa teknologiaa, joka mahdollistaa matkustamisen valoa nopeammin. Koko galaksin laajuiselle poliittiselle liittoumalle ja talousalueelle ei siis ole esteitä, etenkin kun lähes kaikki avaruusolennot ovat häiritsevän ihmismäisiä niin fyysisesti kuin psykologialtakin. Ymmärrän kyllä, että jos Bioware olisi peliä tehdessään keskittynyt siihen, millaisia avaruusolennot ja muut scifi-elementit ihan oikeasti saattaisivat olla, peli ei olisi myynyt yhtä hyvin. Hyväksyn myös sen, että minun pitää tyytyä saamaan kova scifini lähinnä kirjallisuudesta, kuten Alastair Reynoldsilta tai Peter Wattsilta. Silti Biowaren tausta fantasiaroolipelitalona paistaa paikoin huvittavasti läpi, kuten asari-avaruusolentojen kohdalla – tai avaruushaltiatyttöjen, kuten minä heitä kutsun. Kaikki asarit näyttävät täsmälleen ihmisiltä lukuun ottamatta sinistä ihoaan ja sitä, että kaikki heistä ovat naisia, sillä koko laji koostuu vain yhdestä sukupuolesta. Laiskaa suunnittelua mielestäni.

Päähahmon voi tosiaan luoda Mass Effectissä itse. Rajoitteina on se, että hahmo palvelee avaruuslaivastossa ja saa ylennyksen Spectre-erikoisjoukkoihin ja että hänen sukunimensä on Shepard. Hahmolle pitää valita myös yksi kolmesta taustatarinasta, mutta niillä ei ole käytännössä merkitystä. Pelaajan Shepard voi olla kumpaa sukupuolta tahansa ja hänen naamaansa voi muokata varsin laajasti. En tykännyt yhdestäkään valmiista kasvovaihtoehdosta, mutta en myöskään jaksanut alkaa itse säätää naaman kanssa, joten annoin avokkini luoda minulle hahmon. En ole varma oliko se virhe, mutta ainakaan aluksi en ollut kovin innoissani siitä, että joutuisin tuijottamaan tätä naamaa seuraavat kolme peliä:

Ihailkaa sankaruuden jylhiä kasvoja

Olen kuitenkin jo pelannut ME1:n läpi ja olen pitkällä kakkosessa. Olen jo tottunut siihen, ettei Shepardini ainakaan näytä geneeriseltä, ja itse pelitkin ovat olleet hauskoja. ME1 alkaa tuntua jo selkeästi vanhentuneelta, eikä ihme, koska sillä on ikää kohta jo viisi vuotta. Päästyäni sen läpi tuntui hyvältä siirtyä ME2:een, joka vaikuttaa paljon hiotummalta kaikin puolin: niin graafisesti, pelimekaniikaltaan kuin tuntumaltaankin.

Mass Effect Trilogy -boksi mainosti takakannessaan sisältävänsä 75 tuntia pelattavaa. Tähän mennessä arvio on pitänyt hyvin paikkansa, koska päästyäni ME1:n loppuun pelikello näytti 25 tuntia. Olen pelannut helpoimmalla vaikeustasolla, koska minua kiinnostaa näissä juoni ja hahmot enkä ole oikeastaan koskaan tykännyt taisteluista Biowaren peleissä. Sitä paitsi vihollislaumojen läpi ryntäessä tuntee itsensä Spectre-erikoisagentiksi paljon paremmin kuin jos joka taistelua jyystäisi viisi minuuttia. ME1:n alussa tein myös päätöksen jättää tylsät sivutehtävät väliin. Jos johonkin ei liittynyt ääninäyttelyä ja dialogia, se ei ollut mielestäni sen arvoista. Päätös on ollut hyvä, koska en missään vaiheessa kaivannut kuuautolla ajelua harvinaisten metallien tai tippuneiden satelliittien perässä. ME2:ssa päättömien sivutehtävien roolia on hoitanut planeettojen skannaaminen, mikä tähän asti on tuntunut hauskemmalta, mutta tokkopa sitäkään tulee kokonaan suoritettua.

Ihan hauskaa on tähän mennessä ollut, ja on kivaa voida pelata nämä ilman vuosien odotusta välissä (ME1 julkaistiin 2008, ME2 2010 ja ME3 tänä vuonna).